sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Moonspell - Extinct (2015)

CD 16,99€ / EMP.fi
Vuonna 1992 perustettu yksi goottimetallin suurimmista nimistä Moonspell ei jostain syystä ole koskaan jaksanut herättää mielenkiintoani. Muutaman uutta vuosituhatta edeltäneen irtokappaleen perusteella olen tuominnut yhtyeen karikatyyriseksi ja mielikuvituksettomaksi goottimetalliksi ja siksi on tullut sivuutettua yksi jos toinenkin albumi, vaikka kehuja se on aina välillä saanut osakseen. Tänä vuonna, kaksikymmentä vuotta esikoislevyn Wolfheartin ilmestymisestä Moonspell julkaisi yhdennentoista albuminsa Extinct.

Nyt on hyvä aika viimeinkin antaa ennakkoluuloille kyytiä ja tutustua elämäni ensimmäiseen kokonaiseen Moonspell-levyyn. Levyn avaavan kappaleen Breathe (Until We Are No More) aikana kalvaa vielä pieni epäluulon siemen. Ensimmäinen lauluosio ei vielä tee vaikutusta, mutta kun kertosäkeeseen päästään toisen kerran, on sinfoninen örinävokalisaatiolla höystetty goottimetal markkinoitu minullekin. Kun vauhtiin kerran ollaan päästy, puraisee levyn nimikkokappale vieläkin lujemmin. Extinct on levyn kirkkainta kärkikastia ja tulee varmasti soimaan useampaan otteeseen soittolistoillani.

Vuosituhannen vaihteen puolivillaiset ja keskinkertaiset goottimetalliyhtyeet ovat vaikuttaneet osaltaan siihen, ettei genre ole juurikaan kiinnostanut paria poikkeusta lukuunottamatta. Extinct ei varmasti tuo mitään uutta genreen, mutta kappalemateriaali on niin hienosti viilattua ja kappale toisensa jälkeen kuullaan vain tukevia ja meneviä hittejä. Tarttumapintaa on tolkuttomasti kokonaisen kolmen vartin verran. Jos pari kappaletta mainitsisi ylitse muiden, mukaansa tempaavat The Last of Us ja Malignia ovat ehdottomia ykköshittejä. Levyn lopputunnelmointi, poikkeuksellisen elokuvamainen La Baphomette on myös terävä naula arkun kanteen. Pakkohan tämä on muutaman kerran luukuttaa.

Joskus on ihan miellyttävää huomata olleensa väärässä perustaessaan mielipidettä yhtyeen kenties huonoimpien levyjen irtokappaleiden varaan. Kuvittelin vahvasti Extinctin edustavan keskitason goottimetallia kaikkine melodiahöystöineen ynnä muine kliseineen, mutta ennakkoluulojen takaa paljastuikin voimakas ja tasokas kokonaisuus, josta ei heikkoa lenkkiä löydy. Kappalemateriaalissa olisi ehkä voinut olla enemmän vaihtelua ja räväkkyyttä, mutta silti kaikki genren sudenkuopat kierretään turvallisen matkan päästä. Selkeällä hittikaavalla on rakennettu turvallisen kuuloinen ja ylimääräisiä riskejä karttava kokonaisuus. Lajityyppiä tällä ei uudisteta, mutta tämä tulee varmasti kuunneltua useaan otteeseen. Ja tästä on hyvä lähteä purkamaan yhtyeen vanhempaakin tuotantoa.

4/5


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti